25.9
Ensimmäinen viikko on takana ja valitettavasti kohta myös viikonloppukin päättymässä. Työharjoittelun alku oli henkisesti erittäin raskas, mutta sentään stressitön. Ainakin jos Suomen harjotteluihin verrataan. Raskaaksi sen lienee tehnyt pääasiassa swazilaisten fysioterapeuttien (kutsuvat tosin itseään lääkäreiksi) erilainen näkemys alasta, tilannejännitys ja kielenymmärtämisen kankeus. Swazilaiset puhuvat usein ihan selkeästi englantia, mutta toisinaan se on melkein mahdotonta ymmärtää ja kertaan jos toiseenkin sitten toistellaan sanomisia. Yleensä joku meistä ymmärtää, mutta esimerkiksi, kun ensimmäisen työpäivän jälkeen juttelimme iltapäivän alkuhaastattelusta ja vaimon ammatista, huomasimme ollemme kaikki aivan kujalla. Outin mielestä miehen loukkaannuttua vaimo oli alkanut keräämään ja myymään pähkinöitä, Ninan mielestä myymään pinaattia ja mun mielestä keräämään pinaattia ja myymään siitä tehtyjä lettuja. Näillä pohjilla lähti viikko sitten käyntiin!...Harjoittelusta lisää hieman myöhemmin, näin sunnuntaisin ei jaksa vielä ajatella liikaa.
Peuselämä täällä on mennyt ihan mukavasti. Viikolla ei tosin jää aikaa oikein mihinkään ylimääräiseen kivaan. Työmatkoihin menee aamulla 45min, työpäivä on 6-9 tuntia, kotimatka 1,5-2,5 tuntia säätämisineen, illalla tehdään ruoka kämpillä ja hieman urheillaan jotain. Väillä työmatkakin on kohtuu fyysinen kävelyineen ja kiipeilyineen, niin ollaan illalla aika lopussa. Niin se viikon mukava vaihe alkoi perjantai-iltapäivällä, kun oltiin päästy työpaikan kuskin lava-autolla vihdoin kotiin. Lava-autokyyti oli meidän ensimmäinen ja ehdottomasti myös viimeinen. Kuski paineli 150 lasissa ”moottoritiellä”, ohitteli holtittomasti ja keskittyi mun kanssa juttelemiseen enemmän kuin ajamiseen. Nina ja Outi lavalla olivat ihan hätää kärsimässä polttopuiden ja parrujen keskellä. Kotiovella kiitettiin kyydistä (ja hengestämme). Tässä kun ollaan viikko katseltu ja koettu liikennettä, ei tarvitse enää yhtään ihmetellä, mistä johtuu maan korkeat auto-onnettomuuslukemat.. Kaupunki on pieni ja liikenne ei ole edes kovin ruuhkaista eikä hektistä, mutta ajotyyli on sen sijaan ihan järjetöntä. Mitään kännirajoja ei tietenkään ole. Yhden autokoulun opetusauton olen kyllä nähnyt. Suunnitelmissa on lähteä Durbaniinpäin surffaamaan jossain vaiheessa ja vuokrata auto sinne..katsotaan nyt lähdemmekö sittenkään tähän leikkiin mukaan.
Perjantai-iltana menimme suomalaisjoukkomme kesken Ezulwiniin syömään ja juomaan. Ezulwini on yksi kaunpungin rikkaista alueista, missä turistit ja valkoiset pääasiassa ovat. Paikasta kertoo hyvin se, että törmäsimme siellä myös suomalaiseen yhteyshenkilöömme Jormaan. Kaikki tosiaankin käyvät täällä tietyissä paikoissa ja valkoiset käyvät täällä. Ilmeisesti kaupungin perusbaareihin tarvitsee useimmiten tummaihoisen kaverin mukaan, jotta pääsee edes sisälle. Jaossa on ideana myös se, että paikalliset valkoiset eivät edes halua mennä mustien paikkoihin, ja siis viihtyvät paremmin toistensa seurassa. Mustissa paikoissa jengi on kuulemma aivan päädyissä ja meidän kohdalla jutut tulisivat liikkumaan tasolla ”tuu mun kaa naimisiin!”.. Joten ei tässä nyt sitten tiedä mihin mennä. Nyt syötiin todella perusraflassa ja jatkettiin viereiseen brittipubiksi tekaistuun paikkaa.
Ihmisten jakautuneisuus näkyy täällä tosiaan hyvin selkeästi. Valkoiset pitävät toistensa puoliaan, niin kuin mustatkin. Toinen, mikä jakaa ihmisiä on kuningas. Noin puolet kansalaisista on kuninkaalle sukua ja puolet ei. Kuninkaan sukulaiset ovat monessa asiassa etuoikeutettuja. Tämä näkyy esimerkiksi työllistymisessä (varmaan myös palkoissa). Työpaikat jakaantuvat muutenkin erittäin vahvasti suhteilla ja työpaikkailmoitukset ovat aika näennäisiä. Asiat on hyvin jos on suhteita kuninkaaseen tai valkoisiin. Ilman näitä mahdollisuudet töissä ja elämässä ovat heikot. Siinä ei auta, vaikka koulutus olisi kohdillaan ja kaikki kunnossa. Juuri juttelimme yhden hyvinkoulutetun naisen kanssa, jolla nämä sosiaaliset specksit eivät olleet kovin hyvät ja mahdollisuudet siis aika vähissä. Hän asusteli siskonsa luona ja käy joskus vapaa-ehtoistyössä.. Tilanne ei todennäköisesti tule muuttumaan ainakaan kymmeniin vuosiin. Ja näin pienessä, miljoonana ihmisen maassa, se koettelee osaa aika karkeasti. Valkoiset jakavat paremman luokan työpaikkansa yleensä eteenpäin valkoisille. Esimerkiksi kaupan kassalla ei varmasti ikinä tulla näkemään yhtään valkoista. Työnteon suhteen täällä on erikoista myös se, että rahaa ei välttämättä riitä elämiseen, vaikka kuinka ahkerasti hommia paiskisi.
Lauantaina mä pääsin golffaamaan ja tytöt shoppaileen lämmikkeitä. Täällä on oikeasti kylmä!! On vähän sadellutkin ja lämpötilat olleet päivisin 15-22 ja öisin kymmenen asteen hujakoilla, niin ollaan kyllä oltu tosi jäässä (- silti vain fyysisesti). Meistä kukaan ei voinut tätä käsittää, vaikka meille selkeästi etukäteen kylmyydestä kerrottiinkin. Aateltiin vaan, että ”joo joo ehkä afrikkalaisilla on kylmä, mutta kyllähän Me Tiedetään että siellä paistaa aina aurinko ja on kuuma”. Outi ja Nina menivät siis ostamaan lämpimiä vaatteita..ite aattelin pärjäillä näillä, koska jälleen kerran elämässäni laitoin mielelläni golffit etusijalle. J Kaivelin tavaroistani lähimmäksi etikettiä osuvat vaatteet, mutta turhaan. Eihän täällä sekään ole niin justiinsa, -ja hyvä näin. Kaveri sai sovittua meille vapaat pelit koko täällä olomme ajaksi ja lisäksi sain vielä mailatkin sattumalta kaverin kaverilta. Lenkkarit jalassa ja naisten mailat käsissä sitten lähdettiin matkaan. Kyseinen kenttä Royal Swazi, oli maan hienoin (viidestä) eli hyvin perus-, eurooppalaisenoloinen kenttä. Ainoita eroja olivat apinat, pallo- ja bissemyyjät, jotka kiersivät kentällä. Päivän aikana lyötiin rangella pari palloa, pelattiin 9 reikää, käytiin kaupassa ja vähän syömässä. Tähän kaikkeen meni seitsemän tuntia ”afrikanaikaa”.. Suomessa kutakuinkin samaan olisi mennyt puolet vähemmän. Onneksi ei ole kiire minnekään, mutta tällaiset pitkät odotteluntäyteiset pitkät päivät tuntuvat rankemmilta kuin suomalainen suorittaminen. Aikaa menee, mutta mitään ei tapahdu.. Haluan järjestystä tähän maahan! !
- - Enough is enough -
k
(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti