Lähdimme haikean odottavalla ja jännittyneellä fiiliksellä keskiviikkona klo 19 Suomesta. Torstai aamuna 10 oltiin Johannesbourgissa. Lennot sujui lepposasti, kunnes jouduin pelastaan yhden naisen pulasta. Hän eikä kukaan muukaan ylettäny koneen ylähyllylle naisen käsilaukkuun. Onneks musta on aina näissä apua! Pääsin siis kiipeilemään ylös hakemaan sen kassin. Päivän hyvä työni, muuta ei sitten tullutkaan tehtyä kuin ODOTELTUA.
Meillähän oli hyvin tiedossa, että Afikassa saa odotella kaikkea. Tunnin odotus on normaali ja kolme tuntiakin vielä perus. Päästiin tähän sisälle heti alkuunsa , kun bussi tuli pari tuntia myöhässä hakemaan. Siinä vaiheessa yks meistä puuttui, annettiin rinkat kyytiin ja sanottiin, et täytyy odottaa vielä kolmaskin mukaan. Bussikuski sit päättikin, että odotelkaa te täällä, nii ne heittää rundin ja palaa kohta. Rundihan kesti ja kesti. Siinä nousi jo epäuskoisia ajatuksia toiminnan järkevyydestä: ”nii tässä ollaa maailman vaarallisimmassa kaupungissa ja annettin rinkat bussin kyytiin ja itte seistään edelleen tässä pysäkillä. Hyvä”. Kyytiin päästyämme bussikuskimme oli oikein kiireisenä, mutta kierrettiin ympäri Johannesbourgia säätämässä jotain passia. Loppupeleissä lähdettiin uudestaan lentokentältä, ja nyt siis kolme ja puoli tuntia myöhässä! Matkalla kuski kysyi, halutaanko pysähtyä vessaan.Oltiin sitten vessaan menossa, kun kuski vielä kiireissään lisää "5minutes, we are already Late!!! " . Me vaan repeiltiin. Ei oikein tienny enää, mistä tässä ollaan näin hädissään, kun koko päivä vaan hengailtu ja odoteltu.
Etelä-Afrikassa oli avaraa, tasaista ja kuivaa, ihan niin kuin perusmielikuvissakin. Swazimaan puolelle päästyämme maasto muuttui vuoristoiseksi ja metsiäkin aika paljon. Täältä hostellilta alas kaupunkiinkin on kilometrin korkeusero. Oltiin auringonlaskun aikaan paikkeilla ja kaikkialla oli mukavannäköistä. Pimeä tuli kuudelta, joka on toki meidän päivittäinen kotiintuloaikamme. Hostellissakin mentiin afrikkalaiseen tapaan: heille ei ollu tullu tietoo meiän tulosta, joten meille ei myöskään ollu huonetta. Nina ja Outi sai sängyt viereisestä neljän hengen huoneesta ja mä yhen miehen huoneesta. Semirasistina voisin sanoo, että kaikki on kyllä suomalaisia, että ei tässä mitään :D Tää hostelli on tosiaan lähes täysin suomalaiskommuunina. Suihku oli perusjäätävä, piristävä iltasuihku. Onneksi uima-altaan vesi kuulemma lämpenee hyvin nopeasti, nyt kun ilmakin on koko ajan kuumenemassa.
Huomenna säädetään adapeterit ja puhelinkorit yms.. Etelä-afrikassa tosiaan puhelin vielä toimi, täällä ei toivoakaan.
Nyt matkalainen simahtaa, Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti