Maalissa! :)

Vihdoista cviimein tyoharjoittelu on finaalissa ja olen vapaa nostamaan repun selkaani ja suuntaamaan askeleeni kohti Keski-Afrikkaa.

Jokainen paiva on ollut toistaiseksi pelkkaa positiivista yllatysta, kaikki on sujunut niin hyvin. Ainoastaan viimeoinen hieman kuumottava 'meksikon pikajunamme' palautti jalat erittain tehokkaasti Afrikan tantereelle. Tasta on hyva jatkaa huomenna Victorian putouksille ja seuraavaksi yoksi viela pari dollaria halvempaan pikajunaan... : )

Ma hiljenen nyt, ettei tule turhaan tylsia matkujuttuja enempaa.

Heippa ja antoisaa pikkujouluaikaa!

Hän, joka otti innoissaan kuvia omaa pitsaansa ihan itte täyttäneestä Tuomaksesta ("mies keittiössä,aaaa!")
ja huolehti, että mun kalja on varmasti se ensimmäinen..

Kotikontujamme

Under the African Sun

Aurinko kärventää ja alkaa tosiaan olemaan kunnolla kuumaa. Tätä on odotettukin, vielä viime viikolla istuin toppatakki päällä kampaamossa! Jees, nyt on letti tosiaan afrikkalaisella tyylillä lisähiuksineen. Sää vaihtuu päivittäin ja paikkakunnittain todella nopeasti.  Viikko sitten olimme Mosambicin rannalla, 300 kilometrin päässä täältä, tyytyväisinä nahkaamme grillaamassa, kun kotiin palatessamme vastassa olikin kymmenen astetta ja vesisadetta. Näin ajauduin siis toppatakkiin Afrikassa. Hyvin vaikea uskoa, vaikka taisin kai tietää tästä mahdollisesta kylmyydestä ennakkoonkin tai olisin tiennyt jos olisin uskonut!

Mosambicin reissuun lähdettiin pääasiassa suomalaisten juoppojen kesken. Köyhyys paistoi rajan toisella puolella kirkkaasti silmiin: paljon sekä ammattikerjääjiä että kerjääjäpikkupoikia, jotka käyttivät taktiikkanaan myös kohtalaisen ontuvaa kyttäystä = istuivat esimerkiksi rannalla meidän vieressämme koko päivän vaanimassa..  vaikka olihan meistä aina joku skarppina tai ainakin hereillä koko ajan. Tuimme siis paikallisia vain ostamalla maksimihinnoiteltua tavaraa. Köyhyyttä näkyi siellä myös maalaismaisemassa, nyt pääsimme näkemään tavallisia, afrikan mielikuviamme vastaavia, yksittäisiä pieniä asumuksia keskellä punahiekkamaata.Myös ihmiset olivat laihoja ja sopivat peruskäsitykseemme juoksevista afrikkalaisista.  Maputo oli kaunpunkina tosiaan hyvin portugalilainen verrattuna Swazimaan enemmän afrikkalaisiin kaunpunkeihin, jotka rakentuvat aika matalista taloista aika lailla ilman kaavoja (veikkaisin). Maputo oli siis ihan kunnon kaupunki virallisine takseineen ja ryöstäjineen. Pysähdyttiin vain syömään, joten näitä kumpiakaan ei onneksi tarvinut tavata, yksi meistä olikin ryöstetty siellä tässä jo aikaisemmin..

Swazimaahan selvittyämme me kolme fysioterapeuttiopiskelijaa aloitimme opiskelujemme viimeisen kolmen viikon mittaisen työharjoitteluosuuden Mbabane Government hospitalissa. Sairaala on Swazimaan isoin ja tarkoitettu koko kansalle (jolla on rahaa päästäkseen sisälle). Sairaala on valtion tukema ja ilmeisesti lääkäri kustantaa yhden euron verran ja antamamme fysioterapia 20 senttiä. Edellinen yksityinen työpaikkamme oli tosiaan monin kerroin kalliimpi 3 euron kertamaksullaan. Sairaala on tottakai suomalaiseen makuun järkyttävä, mutta toisaalta onnistuin yllättymään ihan positiivisesti olosuhteet huomioon ottaen. Tosin seuraavaksi olinkin jo pyörtymässä.. tästä selvisin onneksi Ninan talutuksella :D Olemme viihtyneet sairaalassa kuitenkin tosi hyvin: ohjaajamme ovat hauskoja ja rentoja (ei ollenkaan muita tarkkailevaa ja hiillostavaa superfyssariainesta). Työtä tehdään hyvin itsenäisesti ja se sopii ilmeisen hyvin ohjaajillekin, jotka sen aikaa swazilaiseen tapaan hengaavat ja popittavat etelä-afrikkalaista musiikkia.

Nyt alkaa taas elämä voittaa, kun työpäivän pituus on vähentynyt monia tunteja työmatkankin lyhennyttyä. Mikä parasta, enää ei tarvitse kävellä päivittäin kolmea kilometriä teollisuusalueen läpi, mikä oli raskasta ennen kaikkea henkisesti. Nyt alkaa muutenkin tottua paikallisiin tapoihin kuten kosimiseen, I love You – Tunnustuksiin,heh, ahneuteen (kaikki viedään, kaikkea voi pyytää ja ennen kaikkea syödä niin kauan kuin irtoaa) ja siihen että ”afrikka yllättää päivittäin”. Yritetäänkin nykyään harjoitella tavoille ja pitää mielessä motto: ”kaikkea voi tehdä, kunnes kielletään”.  Se on osoittautunut todella vaikeaksi: lauantain grilli-pizzajuhlissa paikalliset kyllä hakivat ruokaa meidän lautasiltamme mitään kysymättä, mutta kukaan suomalainen ei vain kyennyt menemään ja ottamaan pizzaslaissia. ..toki omaa hölmöyttämme sekin..Ja tää syöminen ei johdu siitä, etteivätkö ihmiset täällä olisi saaneet syödäkseen. Ruokaa syödään ihan valtavasti, niin paljon kuin vain on saatavilla. Eikä sitä voi olla huomaamatta jos hetkeksikään avaa silmänsä ja lisäksi huomioi asiakkaiden metabolisen oireyhtymän ongelmia.."MEAT in the right places" - on ihan suurinta huutoa täällä ja ehdotonta jos haluaa saada swazilaisen miehen. - harmillista meille :D

Viimeisiä viedään työharjoittelussa ja nykyinen rento aikataulumme on mahdollistanut myös loppuelämämme tarkemman suunnittelun. Lähdetään siis hieman yli viikon päästä reissaamaan busseilla ja junilla pohjoiseenpäin sisämaassa ja itärannikolle. Tarkoituksena on päästä Victorian putouksille ja Tansanian rannikolle Zanzibarille ja Mombasaan.  Katsotaan, kuinka tässä käy. Tässä kuitenkin pläänien plääni:

17.11 Johannesburg 19.11 Bulawayo (SIB) 20.11 Falls-Livingstone (SIB-Sambia) 21.11 Kapiri Mposhi (Sambia) 27.11 Dar es Salaam, Zanzibar (TAN) 1.12 Mombasa (KEN) 6.12 Dar es Salaam ja lennot Kapkaupunkiin tai Durbaniin tai vasta 12.12 lennot JHB ja 15.12 Suomi Finland

Hei Hei !

Terapiahetki á la doctor

Lähtiskö?